Kaukamoisen maailma
Kuule minua, vaeltaja, sillä sinun on matkattava kauas pohjoiseen. Jätettävä taaksesi kauniit Al-Andalusin oliivilehdot. Ohitettava Frankkien imperiumin kylät, kirkot ja pellot. Vaellettava Vendien tuntemattomien maiden halki, yli harmaan ja säänpieksemän meren. Sieltä löydät synkkien metsien täyttämän maan, jota pienet järvet ja joet halkovat sieltä täältä. Itsepäiset kukkulat valvovat väleissään makaavia, matalia suomaita, joissa saatat vielä tuntea henkimaailman kosketuksen.
Tämä maa on täynnänsä vastakohtia. Talvella se on kylmä ja pimeä paikka. Ole valmis kestämään sen rasitukset, tai sudet löytävät sinut puolikuoliaana hangesta. Mutta yritäpä nukkua valkeina kesäöinä, yritä ja epäonnistu, kun ihmettelet tämän karun maan lyhyttä, kirkasta loistetta.
Viikingit eivät koskaan mene syvälle metsiin, sillä siellä vaara asuu aina rikkauksia runsaslukuisempana. Ja jos he sattuvat kuulemaan yöilmaa leikkaavan rummun, he kietoutuvat syvemmälle peitteisiinsä, Odinin nimi huulillaan ja sormet miekan kahvaan puristettuna.
Tämä maa on täynnänsä vastakohtia. Talvella se on kylmä ja pimeä paikka. Ole valmis kestämään sen rasitukset, tai sudet löytävät sinut puolikuoliaana hangesta. Mutta yritäpä nukkua valkeina kesäöinä, yritä ja epäonnistu, kun ihmettelet tämän karun maan lyhyttä, kirkasta loistetta.
Viikingit eivät koskaan mene syvälle metsiin, sillä siellä vaara asuu aina rikkauksia runsaslukuisempana. Ja jos he sattuvat kuulemaan yöilmaa leikkaavan rummun, he kietoutuvat syvemmälle peitteisiinsä, Odinin nimi huulillaan ja sormet miekan kahvaan puristettuna.